»Kyllä», vastasi hän vihdoin, »jos te kaikki tulisitte mukaan.»
»Todellakin!» sanoi isä. »Mutta sinä unhoitat, että äidilläsi vielä on elossa vanhemmat, joita hän yhtä vähän tahtoisi hyljätä, kuin sinä meitä.»
»Äidin-isän ja äidin-äidin täytyy myös tulla mukaan, sanoi Frits.
»Mutta sinä unhoitat, että he ovat vanhat ja tuskin kestäisivät pitkän matkan kaikkia vaivoja. Sitäpaitsi on äidin-äidillä elossa sisar, jota hän ei varmaankaan mielellään jättäisi. Näetkös, poikani, tällä tavoin me riipumme kiinni kotipaikallamme monesta meille rakkaasta olennosta, joita emme mielellämme tahtoisi jättää; ja itse sitä maata, josta olemme kotoisin, olemme oppineet rakastamaan sen vuoksi, että se on isänmaamme. Paikka, jossa olette viettäneet lapsuutenne ja nuoruutenne, pysyy teille sitten aina rakkaana; ja tämä meidän rakkautemme isänmaahan on ihanimpia lahjoja, mitä hyvä Jumala on meille antanut.»
»Mutta nuo ihmisethän, isä, jotka äskettäin kohtasimme, menivät
Amerikkaan, ja heillä oli lapsensa mukanaan.»
»Niin, poikani, se on kyllä totta, ja joka vuosi vaeltaa monta ihmistä, s.o. toisin sanoen, siirtyy toiseen maahan, siellä perustaakseen itselleen uuden kodin. Mutta kenpä tietää, miten vaikeata, miten tuskallista on heille ollut, ennen kun he ovat voineet tulla tähän päätökseen? Miten usein tulevatkaan he kaukana vieraassa maassa ajatelleeksi sitä, mikä täällä oli heille rakasta, ja mitä he kenties! eivät enään koskaan saa nähdä!»
»Mutta miksi siis menevät he matkoihinsa?» kysyi pikku Maria.
»Varmaankin vaan siksi, lapseni», vastasi isä, »ett’ei mies ansainnut täällä kotona tarpeeksi, voidakseen, hankkia ruokaa ja vaatteita omaisillensa. Monen köyhän ihmisen täytyy tehdä kovasti työtä, ja jos heillä vielä lisäksi on suuri perhe, paljon lapsia, käynee kylläkin vaikeaksi rehellisesti ja kunnollisesti pitää huolta heistä kaikista. Vieraassa maassa, missä maa ei vielä ole niin kallista ja elintarpeetkin ovat halvempia kuin meillä, voivat he tulla toimeen paremmin, sitä he ainakin toivovat, ja sen vuoksi he jättävät isänmaan ja tekevät tuon pitkän, vaivaloisen matkan.
»Mutta on olemassa toisiakin ihmisiä, jotka matkustavat sen vuoksi, että he tahtovat oppia tuntemaan vähän enemmän meidän suurta, kaunista maailmaamme. Ja te voitte olla vakuutetut siitä, että nähtävänä on monta sekä kaunista että ihmeellistä asiaa.
»Eivät ainoastaan vieraat, värilliset ihmiset omituisine tapoinensa herätä mielenkiintoamme, vaan myöskin monet harvinaiset, villit ja kesyt eläimet, joita siellä tavataan, ja joista te silloin tällöin lienette nähneet muutamia häkissä täällä Euroopassa, esim. leijonia, tiikerejä, elehvantteja, apinoita ja papukaijoja. Kasvikuntakin on luonnollisesti aivan toinen, kuin meillä. Lämpimissä maissa etenkin kasvavat nuo ihanat puut, joita nimitetään palmuiksi, kookkaine, hoikkine runkoineen, joilla ainoastaan latvassaan on leveitä, erinomaisen kauniita lehtiä ja usein koko kimppu makeita, mehukkaita hedelmiä. Sitten on tultasyökseviä vuoria, suunnattomia metsiä, suuria jokia, laajoja tasankoja, joilla asustaa laumoittain villieläimiä, ja tuhansia muita asioita, joita tuntemaan oppiessanne te tulette saamaan paljon hauskuutta.