»Onko vuorillakin juuret, isä?» kysyi pikku Maria nauraen.
»Ei, rakas lapsi», vastasi isä, »mutta vuoren juureksi nimitetään jokapäiväisessä puheessa sitä osaa vuoresta, joka on lähinnä maata, tai toisin sanoen sitä paikkaa, mistä vuori alkaa. Vuoren muuta osaa nimitetään rinteeksi tai, jos se on hyvin jyrkkä, vuorenseinämäksi, ylintä osaa nimitetään vuoren huipuksi. Kun useita vuoria on vieretysten, muodostaen pitkän rivin, niin sanotun jonon, nimitetään tätä vuorijonoksi; kun tällä vuorijonolla on suuria, tasaisia lakeuksia, kuten useinkin on laita, nimitetään niitä ylätasangoiksi.»
»Sanokaa, isä», kysyi Frits, »eikö myöskin puun alinta osaa nimitetä juureksi?»
»Kyllä, aivan oikein, poikani, ja yläosaa nimitetään latvaksi.»
»Ei suinkaan lumirajan yläpuolella asu ihmisiä?» kysyi Frits. »Eikä eläimiäkään, sillä koska ne niin helposti voivat tulla alas sinne, missä on vihantaa, niin eivät kai ne viitsi jäädä lumen keskelle.»
»Vuoristossa ei tosin asu ihmisiä lumirajan yläpuolella», vastasi isä, »vaikkakin ylhäällä pohjolassa useita villejä kansanheimoja asustaa siellä, missä on ainoastaan hyvin lyhyt suvi. Mutta eläimiä elää lumirajan yläpuolellakin vuoristossa; sillä on olemassa monta luotua olentoa, jotka varsin helposti voivat sietää tuota ankaraa pakkasta, ja jotka näkyvät erittäin hyvin viihtyvän lumessa ja jäässä. Niinpä esim. elää jääkarhu ja monta muuta eläintä kaukana pohjoisessa jään ja lumen keskellä; ja vuoriseuduissa asustaa eräs hyvin kaunis lintu, nimittäin riekko, joka kuuluu kanansukuun, ja joka ei milloinkaan jätä lunta tai ainakin mieluimmin etsii sellaisia paikkoja, joissa on lunta. Jumala on laatinut kaikki niin viisaasti ja ihanasti, eikä ainoastaan osoittanut kullekin luodulle olennolle sen paikan tässä maailmassa, vaan myöskin antanut sille sellaisia kykyjä ja ominaisuuksia, että se löytää sieltä ravintonsa ja tulee toimeen.
»Mutta ihmisellä on vielä suurempi etuus siinä, että hän osaa sovelluttaa pukunsa mitä kylmimmän ilmanalan mukaan, minkä vuoksi hän voi elää korkealla kylmässäkin ilmavyöhykkeessä.»
»Mutta miksi siis, kun on niin kylmä, ihmisraukat pysyvät kaukana pohjoisessa?» kysyi Frits. »Jos he kulkisivat hiukan etelämmäksi, niin voisivat he päästä parempaan ilmanalaan.»
»Totta kyllä, mutta sittenkään he eivät sitä tee. Tahtoisitko sinä mielelläsi mennä pois täältä, meidän kaikkien luota, meidän talostamme ja puutarhastamme, niin kauvas pois, ett’et koskaan voisi tulla takaisin?»
Frits empi vastata ja katsoi isään. Tämä oli jotakin, jota hän ei ollut tullut ajatelleeksi.