Narbonne (toisella puolella lukeissaan). Alku on kohdastaan hyvä ja kehoittaa jatkamaan.
Lotta (taas laulaen).
Kyselkööte miks' mä suren,
Nuoruuteni ajalla;
Ainon riemun, toivon kuulen,
Kevät-kullan tullessa;
Mutta ihanimmat äänet,
Kuin mä kuulen luonnossa,
Herättävät raskaat murheet,
Onnetoin, mun rinnassa!
Mad. Belmont. Ihanasti! taivaallisesti!
Firmin. Ei juuri pahasti.
Selicour (Kaarlelle). Nähkää kuin jokainen ihmettelee!
Narbonne (lukein). Oivallisesti ajateltu ja selkeästi esitelty … lukekaa minun kanssani, herra Firmin! (Firmin menee ministerin taa ja lukee sen olkapäin yli.)
Mad. Belmont. Jumalallisesti!
Selicour (Narbonnin luokse mennen). Mutta tästä minun tulee suureksi osaksi kiittää herra Firminiä. (Menee takaisin toiselle puolelle entiselle paikallensa, jättämättä silmältä toista seuraa.)
Lotta (laulaa).