Selicour (jälle yhtä pikaisesti Kaarlea kohti). Noh! enkös minä teille sanonut? Te olette saaneet täydellisen voiton.
Kaarle. Pidättekö te minua narrina?
Narbonne. Työ on oivallinen, oikein ankara.
Selicour (isä Firminille). Te näette että minä olen seurannut ihan teidän ajatuksia.
Firmin (nauraa). Minun täytyy tunnustaa, että se kuuluu sille.
Lotta. Minä en tiedä, kummaista näistä herroista…
Selicour (Lotalle, osottaen Kaarle Firminia). Suloinen riemu runoilialle.
Narbonne (käärien kokoon paperinsa). Todella, se on oikean mestarin työ!
Selicour (hypäten Narbonnia kohti). Se on liian suuri kunnia!
Mad. Belmont (kertoo viimeiset värsyn sanat).