Kalkagno. Pois! pois! Paetkoon kuka paeta voi! Kaikki pois!
Bourgognino. Mitä pois? Onko heidän lihansa rautaa ja meidän miekkamme ruokoa?
Fiesko. Miettikää, Kalkagno! erehdys tässä olisi anteeksi antamaton.
Kalkagno. Me olemme petetyt. Helvetillinen totuus. Maurinne, Lavagna, konna! Minä tulen neuvoskunnan palatsista. Hän oli herttuan puheilla. (Aateliset kalpenevat. Fieskon kasvot muuttuvat).
Verrina (päättävästi vartijoita kohden). Sotilaat! lyökää sotakirveenne minuun, minä en tahdo kuolla pyövelin käsiin. (Aateliset juoksevat hämmästyneinä eri haaroille).
Fiesko (jotenkin tointuneena). Minne? Mitä teette? — Mene manalle, Kalkagno! — Paljasta peloitusta, hyvät herrat — akka! kertoa sellaista näille pojille — Sinäkin, Verrina? — Bourgognino, sinäkin, minne sinä menet?
Bourgognino (tulisena). Kotio, Berttani murhaamaan ja taas tänne.
Fiesko (räjähtää nauramaan). Jääkää! viipykää! Tämäkö on tyrannin murhaajien rohkeutta? — Mestarillisesti teit sinä tehtäväsi, Kalkagno! Ettekö huomanneet tätä ilmoitusta minun toimekseni? — Kalkagno, puhukaa eikö teidän minun käskystäni pitänyt koetteleman näitä Roomalaisia!
Verrina. Voitko vielä nauraa? Minä uskon sen taikka en enää pidä sinua ihmisenä.
Fiesko. Hävetkää, miehet, langeta tähän lasten paulaan! Ottakaa vasta aseenne! Taistelkaa kuin karhut tämän pahan poistamiseksi. (Hiljaa Kalkagnolle). Olitteko itse siellä?