Kalkagno (huutaa). Ken siellä? Mitä siellä on? Sotamiehet (lyövät). Muukalaisten iskuja! (Menevät tapellen. Gianettinon ruumis viedään pois).
VIIDES KOHTAUS.
Leonoora miehen vaatteissa ja Arabella hänen perässään hiipivät peljästyneinä esille.
Arabella. Tulkaa pois, armollinen rouva, tulkaa! —
Leonoora. Tuollapäin riehuu meteli. — Kuule! eikö se ollut kuolevan vaikeroimista? — Voi, ne piirittävät hänen — Fieskon sydämmeen tähtäävät heidän ammottavat pyssynsä. — Minun sydämeeni, Bella. — He laukaisevat. — Älkää! älkää! Se on minun puolisoni! (Houraillen heittää käsiänsä ilmaan).
Arabella. Mutta taivaan nimessä —
Leonoora (yhä hurjasti haaveksien, huutaa joka taholle). Fiesko!
— Fiesko! — Fiesko! — Ne luopuvat hänestä. — Hänen uskottunsa.
— Kapinallisten uskollisuus on horjuva. (Kovasti hämmästyen).
Kapinallisiako johtaa minun puolisoni? Bella! Kapinoitsijanako minun
Fieskoni taistelee?
Arabella. Ei suinkaan, rouva, vaan Genuan peloittavana välimiehenä.
Leonoora (tarkkuudella). Se olisi toista — ja Leonoorako vapisisi? Tasavallan ensimmäistä miestäkö syleilisi tasavallan pelkurin nainen? Mene, Arabella, — kun miehet voittelevat maista, täytyy vaimojenkin tunteiden leimuta. (Rummut alkavat taas tärisemään). Minä syöksen taistelujoukkoon!
Arabella (lyö kätensä yhteen). Voi tätä elämää!