Andreas Doria ja Saksalaisia sotamiehiä.
Sotamies. Rymy kävi tuonnepäin. Herttua, nouskaa hevosen selkään!
Andreas. Antakaa minun vielä kerran nähdä Genuan tornit ja taivas. Ei, tämä ei ole unta ja Andreas on petetty.
Sotamies. Vihollisia joka puolella! Pois! Pakoon rajan taka!
Andreas (laskeuu nepaansa ruumiille). Tässä tahdon loppua. Älköön kukaan puhuko pakenemisesta. Tässä on vanhuuteni tuki. Minun juoksuni on päättynyt. (Kalkagno etäällä salaliittolaisien kanssa).
Sotamies. Murhaajia tuolla! murhaajia! Paetkaa, vanha ruhtinas!
Andreas (rumpujen taas alkaessa täristä). Kuulkaa! ulkomaalaiset, kuulkaa! Nuo ovat niitä Genualaisia, joiden ikeen minä särjin. (Peittäen itsensä). Näinkö palkitaan teidänkin maassanne?
Sotamies. Pois! pois! pois silläaikaa kun heidän säilänsä jäsääntyvät meidän käsissämme. (Kalkagno lähenee).
Andreas. Pelastakaa itsenne! Jättäkää minä! Peljättäkää maailmaa tällä kauhun sanomalla: Genualaiset surmasivat isänsä.
Sotamies. Pois! Surma ei ole vielä käsissä — Kumppanit seiskäät! Otetaan herttua keskelle! (Vetävät miekkansa). Hosukaa noita vieraita koiria oppimaan kunnioitusta harmaapäälle. —