Fiesko. Verrina! Terve! Minä lähdin juuri etsimään sinua.
Verrina. Niin oli minunkin matkani.
Fiesko. Huomaako Verrina mitää muutosta ystävässänsä?
Verrina (varovasti). En soisi olevan.
Fiesko. Mutta etkö näekään mitään?
Verrina (häneen katsomatta). En luule!
Fiesko. Minä kysyn, etkö löydäkään?
Verrina (pikaisesti silmäiltyään häntä). En löydäkään.
Fiesko. No katso siis, totta täytyy sen olla, että valta ei tee tyrannia. Siitä kuin viimeksi erosimme, on minusta tullut Genuan herttua ja Verrina (pusertaen häntä rintaansa vasten) tuntee minuu syleilyni yhtä tuliseksi kuin ennenkin.
Verrina. Sen pahempi, että minun täytyy siihen kylmästi vastata; majesteetin näkö lankee kuin terävä puukko minun ja herttuan välille! Juhana Ludvig Fieskolla oli valtakuntia minun sydämessäni — nyt on hän valloittanut Genuan ja minä otan omani takaisin.