Mauri (vetäytyy takaperin). Että te olette narri.
Fiesko. Hyvä. Tuossa on tsekini sanomastasi. Nyt on narrintakki päälläni ja siitä Genualaisten päät ovat pyörällä, pian saavat enemmän ilveilyä. Millänsä olivat silkkikauppiaat minun lahjoistani?
Mauri (ilveillen). Narri, ne olivat kuin ne syntisraukat —
Fiesko. Narriko? Oletko villissä, mies?
Mauri. Suokaa anteeksi! Minun teki mieleni enemmän kolikoita.
Fiesko (nauraa ja antaa hänelle yhden). No sitten, — kuin ne syntisraukat —
Mauri. Jotka ovat pää pölkyllä ja nyt kuulevat armon äänen. Teidän ne ovat henkeen ja vereen.
Fiesko. Hauskaa kuullani. Ne ne Genuan rahvaassa asian ratkaisevat.
Mauri. Mutta sitä melua, mikä siinä oli! Lempo vieköön! vähältä piti, etten minäkin mieltynyt jalomielisyyteen. Ne kiikkuivat kaulassani kuin mielettömät, tytöt näyttivät pian silmittömästi ihastuneen isäni väriin, niin tulisesti hyökkäsivät he minun kuun-pimennykseeni. Kulta on sentään kaikkivaltiasta ajattelin minä, Maurilaisenkin se saa valkoiseksi.
Fiesko. Se ajatuksesi oli parempi kuin lanttumaa, josta se kasvoi.
Minulle tuomasi sanat ovat hyviä, saanko odottaa niistä tekoja.