Mauri. Mutta hyvä herra — työn tehtyäni täytyy minun paikalla lähteä
Venetsiaan.
Gian. Ota siis palkkasi edeltäpäin! (Viskaa hänelle vekselin).
Korkeintaan kolmen päivän perästä pitää hänen oleman kylmän. (Pois).
Mauri (ottaa vekselin lattialta). Sitä minä vasta luottamukseksi sanon!
Tuo herra uskoo minun konnan sanani ilman kontrahtia. (Menee).
KOLMAS KOHTAUS.
Kalkagno ja sen takana Sakko molemmat mustassa puvussa.
Kalkagno. Huomaampa sinun vainuavan minun jokaista askeltani.
Sakko. Ja minä sinun niitä kaikkia minulta salaavan. Kuules Kalkagno! jo muutaman viikon on sinun päässäsi pyörinyt jotain, joka ei paljaastansa koske isänmaan parasta. — Minä ajattelin, veljeni, että emmeköhän me vaihtaisi salaisuuksiamme, ja lopuksi ei kumpikaan olisi kaupassa hävinnyt — Sanotko suoraan ajatuksesi?
Kalkagno. Niin mielelläni, että jos sinun korvasi ei halua käydä minun rintani sisälle, niin sydämmeni lentää puolitiessä jo kielelläni sinua vastaan. — Minä lemmin Fieskon kreivitärtä.
Sakko (peräytyy kummastuen). En kumminkaan noin olisi tuota pykälää selvittänyt, vaikka olisinkin mitä mahdollista aivoihini ajanut. Sinun tuumastasi pääni käy pyörälle, mutta sen käy hullusti jos onnistut.
Kalkagno. Sanotaan hänen olevan ankarimman siveyden esikuvan.