Rouva (naurahtaa tuhman-ylpeästi). Niin — mutta herra sihtieri —
Miller (nähtävästi hämmennyksissä, nipistää häneltä korvaa). Ämmä!
Rouva. Jos meidän perhe miten muuten voipi palvella teitä, niin teemme sen kernaasti, herra sihtieri —
Wurm (viekkaasti katsahtaen). Miten muuten! Suuri kiitos, suuri kiitos!
— Hem! hem! hem!
Rouva. Vaan — niinkuin herra sihtieri itsekin on ymmärtävä —.
Miller (suutuksissa, työkkää vaimoansa takaa-päin). Ämmä!
Rouva. Hyvä on hyvä, ja parempi on parempi, ja ainoan lapsensa onnea ei kukaan tahtoisi estää. (Tuhman-ylpeästi.) Tokihan ainakin ymmärtänette, herra sihtieri, mitä tarkoitan?
Wurm (levottomasti liikkuen tuolillansa, ruopien korvallistansa, ja nykkien rinta-röyhtelöänsä ja paitansa hihan-suita). Ymmärränkö? Enpä oikein — Tahi jos ymmärränkin vähän — Mitä meinaatte te sitten oikeettain?
Rouva. Niin — niin — ajattelin vaan — arvelen sitä, (rykii) että kuin hyvä Jumala kaiken mokomin tahtoo tyttäreni tehdä armoksi —
Wurm (hyppää tuolilta). Mitä sanotte? Mitä?