Presidenti. Siksi pitää teidän ruveta, paroni.
Hovi-marsalki. Minunko? minun? — Onko tyttö aatelia?
Presidenti. Kuinka niin? Mitä hulluutta! — Musikantin tytär.
Hovi-marsalki. Niin muodoin porvarillinen? Se ei käy laatuun; vai mitä?
Presidenti. Mikä ei käy laatuun? Mitä joutavaa! Kuka hullu koskaan kysyy kahden punakan kasvon suku-perää?
Hovi-marsalki. Vaan muistakaa toki minun kunniatani! Ja arvoni hovissa!
Presidenti. Se on toista! Antakaa anteeksi! En ole ennen tiennyt sitä, että tapojen laittamattomuus on teistä enempi kuin voima ja valta. Ollaan siis puhumatta!
Hovi-marsalki. Elkää suuttuko, paroni! en minä sitä tarkoittanut.
Presidenti (kylmästi). Ei — ei! Teillä on aivan oikein. Minuakin se jo tuskastuttaa. Minä annan reen tauota. Ja von Bockille toivotan onnea ensimäiseksi ministeriksi. On maa-ilmata muuallakin. Minä pyydän eroni herttualta.
Hovi-marsalki. Entä minä? — Teidän on hyvä ylpeillä, teidän! Te olette ottanut tutkinnot! Vaan minä, — mon Dieu! mikä minusta sitten tulee, jos hänen korkeutensa minut virasta luovuttaa?