Sotamies.
Ken sinilevätissä, kultareunus
Ymp' ympärillä käy?
Juhanaa (vilkkaasti).
Se kuninkaani!
Sotamies.
Hält' orhi säikähtää — se nousee — kaatuu —
Hän irki ponnistaa —
(Johanna noudattaa näitä sanoja kiihkeillä liikenteillä).
Sinn' meikäläiset
On täyttä vauhtia jo luotumassa —
Hän kiinni saadaan — ympäröitään —
Johanna.
Eikö
Nyt enkeleitä taivahalla ookaan?
Isabella (irvistellen).
Nyt aika on! Sie auttaja, nyt auta!
Johanna (lankee polvillensa ja rukoilee erinomaisen hartaalla äänellä).
Mun kuule, Herra hädän hieverissä!
Sun puolees, sainehesti rukoellen,
Sun taivahases sieluni ma nostan.
Sie hämmähäkin siimat kestäviksi
Kuin laivanköydet tehdä voit; sun mahtis
Voi tukevimmat vaskikahlehet
Kuin hämmähäkin siimat pirstata —
Sie tahdot, ja nää raudat kirpovat,
Tää muuri halkee — Simsonia autoit,
Kun sokeana, kahlehissaan seisoi
Ja pöyhkeöiltä vainolaisiltaan
Sai irvistystä. — Sinuun luottaen
Hän pylvähisin voimakkaasti tarttui
Ja tempasi, ja huone raukes.
Sotamies.
Eija!
Isabella.
No mitä?
Sotamies.
Vankina on kuningas!
Johanna (kavahtaa ylös).
No, Herra suuri, mua auta!