La Hire.
Hansikkas
Ma viskasin ja hälle lausuin, että
Sa ylhäisyyttäs kieltäin ritarina
Käyt valtakunnastas nyt otteluun.
Vaan hänpä vastas, ettei kiistaella
Hän viitsis siitä, jok' on hällä ennen.
Vaan otteluun jos mieles laatinee,
Sa hänen löydät Orleans'in eessä,
Jonn' huomispäivänä hän mennä hankkii,
Ja sillä pois hän kääntyi nauraen.
Kaarlo.
Vaan eikö parlamentissanikaan
Oo oikeuden puhdas ääni noussut?
La Hire.
Sen puolueitten raivo vaijentaa.
On parlamentin päätös istuimelta
Sun pannut, sun ja kaiken sukus myös.
Dunois.
Haa, julkeata porvar'ylpeyttä!
Kaarlo.
No etkös äitiäni suostutellut?
La Hire.
Sun äitiäs?
Kaarlo.
Niin! kuinka mieltyi hän?
La Hire (hetken mietittyänsä.).
Ol' juuri kruunaus, kun Saint Denis'iin
Ma ennätin. Kuin triumfia varten
Ol' kansa koristeissa; kaikkialla
Ol' riemukaariloita, joitten kautta
Englannin hallitsia kulki. Tie
Ol' täynnä kukkia, ja riemuiten
Kuin ihanimman voiton Franska saanut
Ois, rahvas vaunuin ympärillä juoksi.
Sorel.
He riemuitsit — he riemuitsit, ett' syöntä
Niin hellän kuninkaan he polkivat!
La Hire.
Ma Harry Lancaster'in, pojan nuoren,
Näin istuimella pyhän Ludvigin;
Ja hänen rinnallansa seisoivat
Bedford ja Gloster, langot ylpeät,
Ja polvillaan ol' Filip herttua
Ja maakuntainsa eestä valan antoi.