Kaarlo (Sorelille).
Sa itket, Agnes! Tuskin itsekään
Tän hetken ankaruutta kestää jaksan
Kuin monta miestä kuolo korjas, ennen-
Kuin rauhallisna yhteen tulla voimme!
Vaan myrskyn raivo taukoo, synkehimmän
Yön jälkeen päivä koittaa, ja kun hetki
On tullut, heelmät myöhät kypsyvät.
Arkkipiispa (ikkunassa).
Hän ahdingossa viipyy. Ratsahilta
Hän nostetaan ja hänen jalkojansa
Ja liepeitänsä kansa suutelee.
Kaarlo.
Tää oiva kansa on, niin lemmessään
Kuin vihassansa kiivas. — Kuinka pian
Se unhottaa, ett' vanhemmat ja lapset
Tää herttua on heiltä surmannut:
On tuokiossa elin-aika pitkä!
Oi malta, Sorel! Riemus innokas
Voi häntä pistää myöskin; häntä täällä
Ei loukata, ei huolestuttaa saa.
Kolmas Kohtaus.
BURGUNDIN HERTTUA. DUNOIS. La HIRE. CHATILLON ja KAKSI MUUTA RITARIA herttuan seurueesta. Herttua seisahtaa ovelle, kuningas rientää häntä vastaan, Burgund astuu kohta likemmäksi ja hankkii kumartua toiselle polvellensa, mutta kuningas ottaa hänen syliinsä.
Kaarlo.
Te meitä heijahdatte — Teitä vastaan
Me panna hankittiin — Vaan ripeät
On hevosenne.
Burgund.
Velvollisuuteeni
Ne mua toivat.
(Syleilee Sorelia ja suutelee hänen otsaansa).
Sallikaattc, serkku!
Tää oikeus on Arras'in haltialla,
Ja nainen kaunis tottumusta vanha
Ei kieltää saisi.
Kaarlo.
Kartanonne, kuuluu
On lemmen valkama ja kauppapaikka,
Miss' kauneutta kaikenlaista viihtyy.
Burgund.
Me kauppakansaa oomme, kuninkaani!
Mit' oivallista kaikkialla kasvaa,
Se Brüggen kaupungissa näytteheksi
Ja nautteheksi pannaan; eellä kaiken
On naisten kauneus tok' meille kallis.
Sorel.
On naisten lempi kallihimpi vielä;
Vaan myytävillä sit' ei nähdä missään.