Kolarin vaimo.
Ken tuolta tulee?
Toinen Kohtaus.
EDELLISET. RAIMOND ja JOHANNA.
Raimond.
Ma mökkilöitä näen. Täällä suojaa
Me myrskyn julmuudelta saamme. Eemmäs
Te ette jaksa. Kolme päivää ootte
Jo kiertänynnä, ihmisiä karttain
Ja metsän juuret ruokananne.
(Hyrsky asettuu, taivas seestyy ja kirkastuu).
Täällä
On armiaita kolareita. Tulkaat!
Kolari.
Te hoivan tarpehessa ootte, näyttää.
Min huonehemme tarjoo, teidän on.
Kolarin vaimo.
Miks' hennon neidon rautatamineessa
Ma nään? Vaan onpa juuri moinen aika,
Ett' nainenkin jo pantsaria kaipaa!
Its' Isabella rouva, mainitaan,
Käy miekka vyöllä Brittiläisten luona,
Ja neitsyt nuori, paimentyttö halpa,
On kuninkaamme eestä taistellut.
Kolari.
Miks' tässä juttelette? Mökistämme,
Jo neitsyelle virvotusta.
(Kolarin vaimo menee majaan).
Raimond (Johannalle).
No, näätte sen, ei kaikki julmia,
Ja korpikaan ei sydämiä puutu.
Oi, reippautta siis! On myrsky laannut,
Ja rauhallisna päivä mailleen käy.
Kolari.
Te kuninkaamme luokse matkustatte,
Sen asustanne nään. — Vaan varotkaat,
On Brittiläisten leiri aivan läsnä,
Ja heitä metsä vilisee.