R. MOOR (katsahtamatta heihin). Keitä te olette?
GRIMM. Et käännä katsettasi meihin! Uskollisiin miehiisi.
R. MOOR. Onnettomuudeksenne olette olleet minulle uskolliset!
GRIMM. Viimeiset jäähyväiset uskolliselta Schweizeriltäsi — hän ei palaa enää, soturisi Schweizer.
R. MOOR (kiihkeästi). Ette löytäneet siis etsittäväänne?
SCHWARZ. Löysimme kuolleena.
R. MOOR (riemastuen). Kiitos Sinulle, kohtaloitten ohjaaja! —
Syleilkää minua, veikot! — Armahdus olkoon tästä lähtien tunnussana —.
Nytpä on sekin kestettynä, — kaikki kestettynä.
MUITA ROSVOJA. AMALIA.
ROSVOT. Helei, helei! Saalis, etevä saalis!
AMALIA (hapset hajallaan). He väittävät kuolleitten nousseen ylös hänen käskystään — setäni elävän tässä metsässä —. Missä hän on. — Kaarle, setä! — Aah! (Syöksyy vanhuksen luo.)