GRIMM. Se mies on järjiltään. Temppuilee kuin tanssitautinen.
SCHUFTERLE. Hänen järkensä hyppää piiriä. Varmaan hän sepittää runoa.
RAZMANN. Spiegelberg, hoi, Spiegelberg! — Ei raato kuule.
GRIMM (pudistelee häntä). Mies, uneksitko vai. —
SPIEGELBERG (joka on koko ajan huoneennurkassa tehnyt eleitä kuin jotakin suunnitellen, hyppää huimana pystyyn). La bourse ou la vie! [Raha tai henki!] (Käy kurkkuun Schweizeriä, joka tyynesti paiskaa hänet seinää vasten. — Moor pudottaa kirjeen ja juoksee ulos. Kaikki kohahtavat seisaalleen.)
ROLLER (hänen jälkeensä). Moor! Minne, Moor? Mitä aiot?
GRIMM. Mikä hänen on? Hänhän on kelmeä kuin ruumis.
SCHWEIZER. Varmaan kauniita uutisia! Katsotaanpa!
ROLLER (ottaa maasta kirjeen ja lukee). "Onneton veli", — alku kuulostaa somalta. "Minun täytyy vain lyhyesti ilmoittaa sinulle, että toivosi on mennyttä. Saat käydä eteenpäin sitä tietä, jolle tekosesi ovat sinut vieneet — niin käskee isä sanoa sinulle. Et sinä myöskään, sanottaa hän, saa jäädä siihen toivoon, että joskus voit hänen jalkojensa juuressa ulisemalla saavuttaa armon, ellet halua olla valmis nauttimaan hänen alimmassa torninholvissaan vettä leipää, kunnes suortuvasi kasvavat kotkansulkain näköisiksi ja kyntesi linnunkynsien kaltaisiksi Näin kuuluvat hänen omat sanansa. Hän käskee minun lopettaa kirjeen. Jää hyvästi ainaiseksi! Surkuttelen sinua. — Frans von Moor."
SCHWEIZER. Mesikielinen veli! Todellakin! — Fransko sen vietävän nimi on?