SPIEGELBERG (hiipien hiljaa esiin). Vettä leipääkö siinä luvataan? Suloista elämää! Onpa kielessäni muuta hyvää teille. Enkö sanonutkin, että minun täytyy lopulta ajatella teidän kaikkien puolesta?
SCHWEIZER. Mitä se pässinpää puhuu? Se aasiko muka ajattelee meidän kaikkien puolesta?
SPIEGELBERG. Jäniksiä, rampoja, ontuvia koiria olette kaikki, ellei teillä ole sydämessä rohkeutta suureen yritykseen.
ROLLER. No, olisimmepa tosiaan, oikein puhut, — mutta pelastaisiko se, mitä tahdot uskaltaa, meidät tästä kirotusta tilasta? pelastaisiko?
SPIEGELBERG (ylpeästi naurahtaen). Voi rehja! Tästä tilasta, hahahaa — tästä tilasta? Eivätkö sormustimen täyttävät aivosi sitten vatvo suurempia asioita? Niine hyvineenkö ravaisi konisi talliinsa? Hunsvotti olisi Spiegelberg, jos hän siitä kehtaisi alkaakaan. Sankareiksi, sanon sinulle, vapaaherroiksi, ruhtinaiksi, jumaliksi hän tekee teidät!
RAZMANN. Totisesti, paljonpa saalista yhdellä iskulla. Mutta vaarallinen urakka se kai on, hengen se ainakin maksanee.
SPIEGELBERG. Siihen ei tarvita muuta kuin rohkeutta, sillä älypuolen minä otan aivan omalle osalleni. Rohkeutta, sanon, Schweizer! Rohkeutta, Roller, Grimm, Razmann, Schufterle! Rohkeutta!
SCHWARZ. Rohkeutta? Jos vain sitä —. Kyllä minä rohkenen avojaloin kulkea halki helvetin.
SCHUFTERLE. Kyllä minä rohkenen selvän hirsipuun alla tapella ilmielävän pirun kanssa kurjasta syntisestä.
SPIEGELBERG. Se miellyttää minua. Jos teillä on rohkeutta, niin nouskoon joku ja sanokoon, että hänellä on vielä jotakin menetettävänä eikä kaikki voitettavana.