SCHWARZ. Olisipa totisesti paljon menetettävää, jos tahtoisin menettää sen, mitä minulla vielä on voitettavana!
RAZMANN. Niin, piru vieköön, ja paljon voitettavaa, jos haluaisin voittaa sen, mitä en voi menettää.
SCHUFTERLE. Jos minun täytyisi menettää se, mitä olen ottanut henkeni laskuun, niin eipä minulla huomenna olisi mitään menetettävää.
SPIEGELBERG. No niin! (Asettautuu heidän keskeensä, vannottavalla äänellä.) Jos vielä pisaraakaan saksalaista sankariverta virtaa suonissanne, niin tulkaa! Me leiriydymme Böömin metsiin, kokoamme siellä rosvojoukon ja — Mitä ällistelette? Joko pikkuruikkuinen uljuutenne haihtui höyrynä?
ROLLER. Sinä et kyllä ole ensimmäinen ilveilijä, joka on ylönkatsonut korkeata hirsipuuta, — ja sentään — mitä muutakaan meillä olisi valittavana?
SPIEGELBERG. Valittavana? Mitä? Mitä teillä on valittavana! Haluatteko päästä velkatyrmään kyräilemään, kunnes pasuunat julistavat maailmanloppua? Haluatteko kynsin hampain tapella kuivasta leipäkannikasta? Haluatteko ruikuttaa itsellenne laihoja almuja vetelemällä viisuja ihmisten ikkunain alla? Vai tahdotteko vannoutua marssimaan kruunun sarassa — ja silloin vasta saa nähdä voidaanko teidän naamoihinne luottaa — ja siten jonkun synkkäverisen korpraalin röyhkeiden oikkujen alaisena kokea jo edeltäpäin kiirastulen? Vai soiton rämistessä tepastella rumpujen tahdissa? Tai saada kaleeri-paratiisissa riuhtoa perässänne Vulkanuksen koko rautavarastoa? Nähkääs, tämä kaikki teillä on valittavana, muuta ette voi valita!
ROLLER. Aivan väärässä Spiegelberg ei ole. Minäkin olen tehnyt suunnitelmani; mutta ne käyvät suunnilleen yhteen. Mitenhän oisi, ajattelin, jospa te istuutuisitte kyhäämään jotakin albuumia tai almanakkaa tai muuta sellaista ja sepittelisitte aina jonkun pennin edestä jotakin latturia, kuten on tapana?
SCHUFTERLE. Hitto vie! Tehän ratsastatte minun vasikallani. Minä ajattelin mielessäni: mitäs jos rupeet pietistiksi ja joka viikko pidät herätyskokouksiasi?
GRIMM. Naulankantaan! Ja kun se ei lyö leiville, niin jumalankieltäjäksi! Voisimme lyödä kidan kiinni neljältä evankelistalta, poltattaisimme pyövelillä kirjamme, — siinäpä olisikin jo hyvä alku.
RAZMANN. Tai lähdemme sotaan ranskalaista vastaan, — tunnen erään tohtorin, joka on rakentanut itselleen talon puhtaasta elohopeasta, kuten hän kehuu oveen kyhäämässään värsyssä.