RAZMANN. Roller, Schweizer! Tulta ja tulikiveä! (Rientävät heitä vastaan.)
Rosvo MOOR (ratsain). SCHWEIZER, ROLLER, GRIMM, SCHUFTERLE
(rosvojoukko pölyn ja lian peittämänä tulee esiin).
Rosvo MOOR (hypähtää alas satulasta). Vapaus, vapaus! — Olet kuivalla maalla, Roller! — Viehän pois Mustani, Schweizer, ja pese se viinillä. (Heittäytyy maahan.) Se oli ankara yritys!
RAZMANN (Rollerille). No Manalan pätsin nimessä, oletko astunut alas hirrestä?
SCHWARZ. Oletko hänen henkensä? Vai olenko minä narri? Vai oletko sinä todella sinä itse?
ROLLER (hengästyksissään). Olen kyllä. Ilmielävänä. Eheänä. Mistä luulet minun tulevan?
SCHWARZ. Kysy sitä noidalta! Tuomiosihan oli jo julistettu.
ROLLER. Oli todella, jo enemmänkin. Tulen oikopäätä hirrestä. Annahan minun hengähtää ensin. Schweizer saa sinulle kertoa. Tuokaa minulle lasi viinaa! — Sinäkin jälleen täällä, Moritz? Luulin tapaavani sinut muualla —. Tuokaahan toki lasi viinaa minulle. Koko luurankoni hajoo. — Oo, päällikköni, missä on päällikköni!
SCHWARZ. Kohta, kohta. — Mutta puhu, kerro toki! Miten pääsit pinteistä? Miten olet jälleen joukossamme? Pääni käy pyörälle. Hirrestä, sanot?
ROLLER (kumoaa suuhunsa lasin viinaa). Ahhah, sepä maistuu, se karmaisee! Oikopäätä hirrestä, sanon. Siinä te seisotte tollotatte, ettekä voi sitä uneksiakaan — minä olinkin vain kolmen askeleen päässä niistä saakelin tikapuista, joita myöten minun oli noustava Aabrahamin helmaan — niin likellä, niin likellä — olinpa jo luineni nahkoineni kuin ruumiinleikkelijän veitsenalaa, — nuuska-annoksesta olisit saanut elämäni. Päällikölle olen kiitoksen velkaa siitä, että elän ja hengitän vapaana.