SPIEGELBERG. Hän jättää meidät hädässä. Emmekö siis voi enää pujahtaa tiehemme?
SCHWEIZER. Tiehemme?
SPIEGELBERG. Oh, miksi en jäänyt Jerusalemiin!
SCHWEIZER. Toivoisinpa sinun tukehtuvan likoviemäriin, senkin rapasielu! Alastonten nunnain keskellä sinä kyllä olet urho, mutta kun näet kaksi nyrkkiä — jänishousu näytä nyt sisusi, tai sinut ommellaan emäsian nahkaan ja usutetaan koirat kimppuusi.
RAZMANN. Päällikkö, päällikkö!
MOOR (verkalleen, itsekseen). Olen päästänyt heidät joutumaan umpisaarroksiin, nyt heidän täytyy tapella epätoivonsa takaa. (Ääneen.) Pojat, nyt on hetkemme! Olemme hukassa, ellemme tappele kuin haavoitetut villisiat.
SCHWEIZER. Haa, minä puhon torahampaillani heiltä vatsat, niin että sisukset valuvat pitkälle maahan. — Johda meitä, päällikkö, me seuraamme sinua kuoleman kitaankin!
MOOR. Ladatkaa kaikki pyssyt? Ei kai puutu ruutia?
SCHWEIZER (hypähtää pystyyn). Ruutia riittää, vaikka lennättämään maan kuuta kohti!
RAZMANN. Kullakin on viisi paria pistooleja ladattuina, lisäksi kolme kuulapyssyä kullakin.