MUNKKI (perin hämmästyneenä). Minun järkeni sekoo, minä juoksen tieheni! Onko tällaista kuultu?
MOOR. Vai pelkäättekö, että minä tapan itseni ja itsemurhalla teen turhaksi sopimuksenne, joka koskee vain elävää Mooria? Ei, pojat, se on turha pelko! Näin heitän pois tikarini ja pistoolini ja tämän myrkkypullon, joka oikeastaan voisi olla minulle hyvin mieluinen — minä olen niin kurja, että olen menettänyt herruuteni elämänikin yli. Kuinka, ei vielä päätöstä? Vai luuletteko te minun asettautuvan vastarintaan, kun te tahdotte sitoa minut? Katsokaas, näin minä sidon oikean käteni tähän tammenoksaan, olen aivan aseeton, lapsi voi minut kaataa —. Kuka ensimäisenä jättää päällikkönsä hädässä?
ROLLER (kiihkeästi liikuttuneena). Ja vaikka helvetti meidät yhdeksästi saartaisi (heiluttaa miekkaansa), ken ei ole koira, hän käyköön pelastamaan päällikköä!
SCHWEIZER (repii julistuskirjeen ja heittää palaset vasten munkin kasvoja). Kuulamme vastaavat anteeksiantoonne! Pois, lurjus! Sano sille senaatille, joka sinut lähetti, ettet Moorin joukossa tavannut ainoatakaan petturia! — Pelastakaa, pelastakaa päällikkö!
KAIKKI (meluten). Pelastakaa, pelastakaa päällikkö!
MOOR (riistäytyen irti, iloisesti). Nyt olemme vapaat — toverit, minä tunnen nyrkissäni kokonaisen sotajoukon voiman! Kuolema tai vapaus! Ainakaan ne eivät saa ketään elävänä käsiinsä!
(Puhalletaan rynnäkköön. Hälyä ja tuoksinaa.
Lähtevät paljastetuin miekoin.)
KOLMAS NÄYTÖS.
ENSIMÄINEN KOHTAUS.
AMALIA (puutarhassa, soittaa luuttua).