SCHWEIZER. Pah, niille on kyllä vielä tilaa, vaikka kolmellekymmenelle.
MOOR. Niin, pojat, se oli kuuma ehtoopäivä, ja vain yksi mies meni — Roller-ystävä sai kauniin kuoleman. Hänen tomunsa ylle asetettaisiin marmoripatsas, ellei hän olisi kaatunut minun asiani puolesta. Pitäkää se osa hyvänänne! (Pyyhkäisee silmiään.) Kuinka monta vihollista jäikään tanterelle?
SCHWEIZER. Satakuusikymmentä husaaria, yhdeksänkymmentäkolme rakuunaa, nelisenkymmentä jääkäriä, — kolmesataa kaikkiaan.
MOOR. Kolmesataa yhdestä! — Jokaisella teistä on oikeuksia tähän päähän. (Paljastaa päänsä.) Näin nostan tikarini: niin totta kuin sieluni elää, — en aio teitä koskaan jättää.
SCHWEIZER. Älä vanno! Et tiedä, etkö vielä tule onnelliseksi ja kadu.
MOOR. Roller-ystävän luiden nimessä: en aio teitä koskaan jättää.
KOSINSKY tulee.
KOSINSKY (itsekseen). Näillä seuduin sanoivat minun tapaavan hänet —. He hei, mitäs naamoja nuo ovat? Olisivatko, — entä jos nämä — ovat, ne ne ovat! — Puhuttelenpa heitä.
SCHWARZ. Huomatkaa! Kuka tulee!
KOSINSKY. Hyvät herrat, suokaa anteeksi! En tiedä, olenko kulkenut oikein vai eksyksiin.