MOOR. Ja keitä me olisimme, jos te olisitte tullut oikeaan?
KOSINSKY. Miehiä!
SCHWEIZER. Lienemmeköhän niiksi myös osoittautuneet, päällikkö?
KOSINSKY. Minä etsin miehiä, jotka katsovat kuolemaa päin kasvoja ja leikittelevät vaaralla kuin kesytetyllä käärmeellä, pitävät vapautta suuremmassa arvossa kuin kunniaa ja elämää, joiden pelkkä nimi elähdyttää köyhiä ja sorretuita, mutta säikäyttää pelottomimpia ja saa sortovaltiaat kalpenemaan.
SCHWEIZER (Moorille). Tuo poika miellyttää minua. — Kuules, ystävä, olet löytänyt etsimäsi.
KOSINSKY. Niinpä luulen, ja toivon teidät pian veljikseni. — Voitte siis ohjata minut oikean mieheni luo, sillä etsin päällikköänne, suurta Moorin kreiviä.
SCHWEIZER (puristaa lämpimästi hänen kättään). Rakas nuorukainen, me sinuttelemme toisiamme.
MOOR (lähestyen). Tunnetteko päällikönkin?
KOSINSKY. Sinä se olet — kuka näkisi tuon ilmeesi ja etsisi toista miestä. (Katsoo häntä pitkään.) Olen aina toivonut näkeväni miehen, jonka katse tuhosi, hänen istuessaan Kartaagon raunioilla — nyt en enää toivo.
SCHWEIZER. Helkkarin poika!