DANIEL. Pyhä Jumala, auta! Minkä tähden!
FRANS. Sokean kuuliaisuutesi nimessä! Ja sinä vastaat minun käskyni toteutumisesta.
DANIEL. Minä? Pyhä Jumalanäiti, auta! Minä? Mitä pahaa minä vanha mies sitten olen tehnyt?
FRANS. Tässä ei ole aikaa arvella kauan, sinun kohtalosi pysyy minun kädessäni. Tahdotko nääntyä elämäsi loppuun syvimmässä tyrmässäni, missä nälkä pakoittaa sinut kaluamaan omia luitasi ja polttava jano särpimään jälleen oman vetesi? Vai tahdotko mieluummin syödä leipäsi rauhassa ja pitää lepoa vanhoilla päivilläsi?
DANIEL. Mitä, herra, rauhaa ja lepoa vanhoilla päivillä — murhamiehenä?
FRANS. Vastaa kysymykseeni!
DANIEL. Harmaat hapseni, harmaat hapseni!
FRANS. Tahdotko vai et?
DANIEL. En! — Jumala minua armahtakoon!
FRANS (aikoen mennä). Hyvä, siihen sinä saatkin turvautua.