Ja Tuoni huoleti tulla saa, kun ahtaiksi käy ajat! Me sonnustaumme, kiillottain koreiksi kenkärajat, vilua vastaan tulijuomaa naukun kulauttain, hip hei, ja sitten palkan saantiin, niinkuin siivin vain.
SCHWEIZER. Tulee yö eikä päällikkö ole vielä täällä!
RAZMANN. Vaikka lupasi kahdeksan lyönnillä olla luonamme.
SCHWEIZER. Jos hänelle on tapahtunut jotakin pahaa — silloin, toverit, me sytytämme tulipaloja ja murhaamme kaikki imeväisetkin!
SPIEGELBERG (vetää Razmannin syrjään). Sananen, Razmann.
SCHWARZ (Grimmille). Emmekö lähetä vakoojia?
GRIMM. Antaa hänen olla! Hän ottaa sellaisen saaliin, että me saamme hävetä.
SCHWEIZER. Siinä sinä, hitto vie, petyt! Ei hän lähtenyt luotamme sen näköisenä, että hänellä olisi ollut konnankujeita pääkopassaan. Oletko unhoittanut, mitä hän sanoi viedessään meidät kankaan yli? — Joka varastaa nauriinkaan pellolta ja minä saan sen tietää, häneltä putoaa pää täällä, niin totta kuin nimeni on Moor. — Me emme saa rosvota.
RAZMANN (hiljaa Spiegelbergille). Mitä se tarkoittaa — puhu selvemmin!
SPIEGELBERG. Hss, hss! — En ymmärrä, mitä käsitystä sinulla tai minulla on vapaudesta, kun me vedämme vankkureita kuin härät ja samalla rummutamme ankarasti riippumattomuutta —. Se ei minua miellytä.