Purdovar. Selima tahi kuolema, minä en voi lisätä muuta.
Rantala. Se on hirveää, ah! se on hirveää!
Karangur. Niin lukekaa hänelle laki. Kuulkaa se ruhtinas!
Rantala (ottaa laki-kirjan, kumartaa otsansa maahan ja sitte lukee). Jokaisella on lupa kosioida Selimaa, vaan joka sitä tehdä tahtoo, hänelle ruhtinatar antaa kolme arvoitusta. Ken niitä ei arvaa, se mestattakoon Delhin torilla kaikkein nähdä; mutta ken arvaa, se voittaa morsiamen. Niin on laki ja sen me vannomme auringon alla. (Suutelee kirjaa, painaa sen rintaansa vasten ja antaa keisarille.)
Karangur. Ah! se verinen laki, murheeni ja tuskani! Minä vannon sen korkiamman nimessä, se pitää täytettämän. (Antaa jälle ministerille) Selima, sinä saat alkaa.
Selima (nousten seisalleen ja sitten juhlallisesti).
Yks' eine löytyy maassa,
Se yhteinen on kaikille.
Et viivy sitä korjaamassa,
Se piisaa myöskin raavaille;
Ei oo niin köyhää kerjäläistä,
Ei ruhtinaa niin äveriästä,
Kuin tättä einettä vois hetken olla,
Mut kaikki kalat siitä täytyy kuolla.
Mikä eine sellainen voip' olla?
Purdovar (vähän mietittyä). Teidän palvelijanne, ruhtinatar, on hyvin onnellinen, jos häntä ei odota pimeämmät arvoitukset, kuin tämä. Se kaikille yhteinen eine, jota paitsi kukaan ei voi elää, se, jota ainoasti kalat eivät voi kuin vedessä sekoitettuna nauttia, se on … ilma, se sama ilma, jota te, ruhtinatar, sekä kaikki teidän orjat yhtä vapaasti saavat nauttia.
Rantala. Kuulitteko te sen, se on ihan hivuksen päälle ilma.
Tohtorit. Ilma, ilma, ilma, se on ilma!