Karangur. Jumalan armo tulkoon sinulle, poikani! Kirina, jumalani, auta häntä vielä!
Adelina. Elä nyt auta häntä enää, hyvä Jumalani! elä anna tuon julman häntä saada, ja sen kadottaa, joka häntä rakastaa!
Selima. Hän minun voittaisi ja minä tulisin häpeälle, ei, se ei saa tapahtua! (ruhtinalle) Ruhtinas, elkää huutako hoi ennen kun olette yli ojan! kuulkaa ja arvatkaa!
Yks' kuva löytyy ihana,
Sit' ei oo maalari tehnyt,
Sill' ompi oma valonsa,
Se muuttuu joka hetkyt;
Se on yksi kuva pienoinen,
Sen suuruus on kuin helmi.
Vaan suurimmanki suuruuden,
Sun sielus' sillä tunsi.
Ja helmistä se kallein on,
Ja kalliimp' kuin timantti,
Ja valo siis on verraton,
Ja loistavamp' briljanttii.
Se niin kuin tuli lämmittää
Vaan ketään ei se polta,
Se mahtuu kehään pienimpään,
Vaan koskee avaralta.
Sen sisään mahtuu koko maa-ilman kauneus
Vaan kauniimp' kaikkii on sen oma loistoisuus.
(Istuiksen.)
Purdovar. Elkää suuttuko, ruhtinatar, jos minä uskallan senki arvata. Se ihana kuva, joka mahtuu pienimmään tilaan, mutta näyttää minulle äärettömyydet, se helmi, jonka sisällinen loisto on ihanampi kuin kaikki maa-ilman ihanuudet, se on silmä, jossa kuvaiksen koko maa-ilman ihanuus, se on sinun oma silmäs silloin kuin se rakkaudella katsahtaa minuun päin.
Rantala. Kohti, kohti, ihan keskellen reikää, tohtorit. Silmä, silmä, silmä, ihan silmä!
Karangur. Mikä toivomaton onni!
Kirina. Voi, jos tämä olisi jo ollut viimeinen!
Adelina. Voi minua poloista! Minä olen hukassa, minä jään ilman miehettä… Mutta ruhtinatar, teidän kunnia on vaarassa, missä teidän on kaikki entiset voitot? Jumalan tähden, miettikää syvemmin.