Karangur. Nyt, tyttäreni, sinä et voi minua pitempään kiusata.
Ruhtinas, lähestykää, antakaa minun tervehtiä teitä vävykseni.
Selima (raivossa syösten heidän väliin). Seiskaa! Minä en tahdo! minulla on vielä toiset kolme, minulla on sata arvoitusta, hänen pitää ne kaikki arvata.
Karangur. Julma tytär, sinä raivoot. Laki on täytetty, juokse hänen syliinsä, sen on diivan jo päättänyt.
Tohtorit. Siinä on kyllä, laki on täytetty, hää-pöydät katettu.
Karangur. Papit odottavat temppelissä, vihkimys pitää paikalla olla täytetty.
Selima (viskautuu isänsä eteen). Aikaa, isä, minä tahdon aikaa, minä tahdon miettimisen aikaa.
Karangur. Ei minuuttia, kiittämätön lapsi, minä jo olen kyllin kärsinyt, kymmenen päätä on jo katkennut sinun juonissasi, ja nyt minä vannon, että kaikki päät saavat sinusta olla rauhassa.
Selima. Yksi päivä vielä, se luvatkaa minulle, isä.
Karangur. Ei minuuttia; suoria temppeliin ja vihille.
Selima. Tulkoon sitte temppeli minulle haudaksi, minä en voi häntä ottaa. Tuhannen kertaa minä ennen kuolen kun tulen hänelle vaimoksi.