Aslak. Teidän palvelijanne!
Rimpi. Astukaa, suoritkaa, ja hiiteem kaikki puheet! (Purdovar piiritetty sota-väeltä astuu huoneesen, hänen isänsä Olkinor tulee perältä, keksii hänen ja hämmästyy.)
Viides kohtaus.
Olkinor. Aslak.
Olkinor. Pettivätkö minut silmäni! mutta se on kauhistus, onnettomuus seuraa minua joka paikkaan. Ensi askeleella tähän kaupunkiin, näen poikani vankina. (Huutaa) Purdovar, Purdovar!
Aslak (juosten hänelle eteen ja asettaa miekan hänen rintaa kohti). Vait onneton, tahi tämä on sinun viimeinen hetkesi! Ken sinä olet ja mistä sinä tunnet sen nuorukaisen?
Olkinor. Mitä kummaa nyt näen! Aslak, sinä täällä, ja se on sinun työtäsi, sinä hänen petit, sinä olet tehnyt kapinan ja rohkenet miekalla uhkata omaa kuningastasi.
Aslak. Jumalani, kuin se on mahdollista, Olkinor!
Olkinor. Petturi! minä se olen, sinun onneton kuninkaasi, jonka kaikki maa-ilma on pettänyt. Mitä sinä viivyt, ota nyt henkeni tahi sysää minut samaan vankeuteen kuin poikani.
Aslak. Ah! te se olette, herrani ja kuninkaani! ja sellaisessa tilassa! Unhottakaa sokea kiivauteni, vaan se oli teidän poikanne puolesta. Jumalan tähden, elkää hänen ja teidän oman nimenne antako tulla huuliltanne, te olette muuton kuoleman omat… Mutta sanokaa, elääkö se armas kuningatar, ja onko hän seurannut teitä tänne?