Selima. Kuin, sinäki tunnet hänen, vanhus?
Olkinor. Jos minä tunnen? … vaan, ystävä, miksi minä en saa ilmoittaa?
Aslak. Te surmaatte hänet ja meidät kaikki.
Selima. Hän säikyttää sinua, ukko, elä pelkää, orjat, tappakaa tuo ilkeä. (Orjat rupeevat pistämään.)
Margiana. Hyvä Jumala! minun mieheni!
Olkinor. Päättäkää, ruhtinatar! vannokaa Jumalan nimessä, että hän ja se tuntematon ei tarvitse peljätä; minä annan henkeni heidän puolesta ja ilmoitan sen mitä tahdotte; te saatte minulta tietää kaikki.
Selima. Minä vannon, ettei hänelle eikä ruhtinalle eikä kellenkään teistä tapahdu mitään vaaraa.
Aslak. Kavala valehtelija! viekas käärme, sen valan takana piilee petos ja kavaluus. Vannokaa että te olette ruhtinan puoliso, sillä hetkellä kun kuulette hänen nimensä. Vannokaa, jos voitte, ettei hän, teiltä hylättynä, lopeta omaa elämäänsä, ja ettei meille mitään pahaa tapahdu.
Olkinor. Mitä salaisuuksia. Jumalani! ota minulta tämä tuska!
Selima. Mitä pitkistä puheista! orjat tappakaat heidät kaikki.