Toinen kohtaus.
Entiset. Adelina.
Selima: Tulet sinä, Adelina? Auta minua, hyvä Adelina. Minä en tiedä enää mitään apua. Tuo on hänen isänsä ja kuningas.
Adelina. Minä kuulin jo kaikki, pois heidät, ajakaa heidät pois, keisari on paikalla täällä.
Selima. Kuin, isäni? Minä olen hukassa!
Adelina. Hän jo on tulossa, ajakaa, ajakaa heidät pois alimaisiin vankeuksiin, kunnes toisin käsketään. Kaikki väki-valta, ruhtinatar, on tässä turhaa, viekkaus on ainoa, mikä meitä auttaa. Minulla on kaikki valmisna, sinä Margiana jäät tänne ja Kirina kanssa.
Aslak. Kuulkaa, ruhtinas, meillä on uusi kiusaus edessä. Pysykää vahvana, Margiana, Kirina! Pysykää uskollisina. Nuo molemmat käärmeet kiertävät teidän ympäri.
Selima. Te olette kuulleet, suoritkaa, salasimmat vankeudet ovat teidän asunto.
Olkinor. Tulkoon teidän vihanne minun päälleni, vaan säälikää poikaani!
Aslak. Hän sääliä? Tuo syöjätär, joka sysää meidät viattomat sinne, missä ei kuu ei päivä paista; ja mintähden? että hän saisi näyttää maa-ilmalle miten ihmiset ovat hänelle leikki-kaluja. Mutta kavahtakaa, ruhtinatar, taivaassa on kosto.