Selima. Menkää, menkää, tehkää mitä hän käskee.
Neljäs kohtaus.
Selima.
Selima (yksin). Voipiko hän minua auttaa? Saanko minä vielä tämän voiton? Kenen nimi on siten kuuluisampi kuin minun ympäri Aasian? Ken tulee sitte minun rinnalleni älyn ja neron voimassa? Millä ilolla huomenna diivanissa voin viskata noiden viisaiden neuvosten silmille nimet, joita oli mahdoton arvata ja löytää! Ah! ja kuitenki pelkään ja vapisen, jos tämä voitto hänen musertaa, ah! se on ainoa pelko, mikä koskee sydämmeeni. Mutta voinko minä peräytyä? se on mahdoton, Adelina sanoo oikein, se on nyt jo myöhään, voitettu yhdeltä, se on voitettu kaikilta.
Viides kohtaus.
Selima. Karangur.
Karangur (ottaen tyttärensä käden). Minä tulen pelastamaan sinun kunniasi, Selima.
Selima. Minun kunniani? Sen vaivan voitte säästää, korkea majesteetti.
Minä arvelen huomen-aamuna sen pelastaa itse.
Karangur. Sinä petyt, Selima, minä näen sinun silmistäsi, ettet sitä itse voi uskoa. Minä olen isäsi, ja sinun tuskasi minua säälittää. Selima, me olemme kahden kesken, sano nyt suoraan, tiedätkö sinä jo ne nimet?
Selima. Huomenna diivanissa te saatte kuulla, jos ne tiedän.