Selima. Adelina, missä sinä olet, paras ystäväni, pelasta minua, koko maa-ilma on minut hyljännyt, isäni jätti minut suutuksissa, sinä ainoa voit minun pelastaa!
Kuudes kohtaus.
Purdovar.
Purdovar (yksin vankeudessa). Kello on lyönyt kolme, sanoi hän, minun vartiani. Hän pyysi minun panna maata. Mutta pääni on niin täynnä, että tuskin saan unta. Vaan juttua se kumminkin oli, että hän minua varoitti kummituksista. Huh' minä voin arvata, he koettavat nimiä minulta viekoitella. Ja vaikka keisari on kieltänyt tänne ketään laskemasta … ne kurjalliset orjat! vähäisin lahja, moniahta rupla heidät saa unhottamaan sen itse-valtiaan käskyt. Sellainen, sinä Delhin suuri itse-valtias, on sinun voimasi! sinulla on valta käskeä, se on se ainoa, jolla sinä voit kehua… Vaan jos nyt koettaisin vähän nukahtaa. (Viskautuu sohvalle.)
Seitsemäs kohtaus.
Purdovar. Margiana.
Margiana (nyästen ruhtinasta). Hyvä ruhtinas, armollinen herra, herätkää, minua vapisuttaa, sallikaa minun…
Purdovar. Ken te olette ja mitä tahdotte?
Margiana. Ettekös te minua tunne? Teidän ystävänne vaimoa, Margianaa, majatalonne emäntää?
Purdovar. Puhukaa, mitä teillä on sanomista?