Margiana. Ja jos se niin olisi, mitä se tähän koskee, mutta miten te nyt siihen tulette?
Purdovar. Mene nyt kotiisi, Margiana, ja sano paljon terveisiä sinne.
Isäni olkoon huoletta, ja sanokoon keisarille, mitä tahtoo.
Margiana. Ja te etten kirjoita ne pari sanaa?
Purdovar. Ei ystäväni, minä en kirjoita … te saatte huomenna kuulla minun nimeni … mutta ystäväni vaimo ei olis tarvinnut tulla minua pettämään.
Margiana. Minä teitä pettämään? (Itsekseen) Adelina tulkoon itse.
(Ruhtinalle) Olkoon teidän tahtonne, ruhtinas. Isällenne minä sanon sen
kun pyysitte. (Mennessään) Adelina on valveilla ja tämä ei makaa.
(Menee.)
Kahdeksas kohtaus.
Purdovar. Kirina.
Kirina. Minä olen ruhtinattaren orja ja tuon teille hyviä sanomia.
Purdovar. Viimenki, se on hyvin iloista kuulla.
Kirina. Teille menestyi, mikä ei kellenkään muille, te liikutitte viimenki sen kovan sydämmen. Hän kieltää sitä vielä, mutta totuus näkyy jo kaikesta. Minä annan henkeni pantiksi, että hän teitä rakastaa.