Purdovar. Sellaiset sitte ovat teidän käskyt, itse-valtias Delhin keisari! Sinun kurjalliset orjasi, jotka panit minulle vartioiksi, niin he täyttävät nämä sinun käskysi. Hyvästi sitte maa-ilma ja kaikki toivoni! Se sitte on sinun rakkautesi, julma, minun veressäni sinä tahdot silmiäsi huvittaa! Ota se nyt, se on sinun vallassa!
Adelina. Ruhtinas, minä yksinäni voin teidät vielä pelastaa. Seuratkaa minua, paetkaa minun kanssani, hevoset ovat varustettu, paetkaamme tästä murhaajain maasta. Kabulin kuningas on minun enoni, turvatkaamme häneen, te voitte yhdistettynä minun kanssani voittaa takaisin isäni valta-kunnan. Vaan jos minä teille olen halpa, Tatariassa on teille monta ihanaa kuninkaan tytärtä, valitkaa kaunein ja parain niistä; minä tukeutan sydämmeni äänen … pelastakaa vaan itsenne! (Tulisesti, ottaen häntä kädestä) Tulkaa, tulkaa nyt vielä on aika, päivä jo valkenee ja pelastus-hetki on pian ohitse.
Purdovar. Jalo Adelina! Ainoa ystäväni! Minun sydäntäni viileksii, etten voi teitä seurata ja teiltä ottaa vapauttani. Minä en voi pettää keisaria, jonka talossa olen, ja hänen orjansa kanssa paeta; sydämmeni ei ole enää minun, Adelina, minä säilytän sen sille, joka sen on valloittanut; kuolema on minulle suloinen ottaa häneltä, ja minä kuolen hänelle, kun en voinut elää.
Adelina. Mieletön! te jäätte tänne, te olette sen päättäneet?
Purdovar. Minä jään ja odotan kuolemaani.
Adelina. Kiittämätön! Teitä ei pitele rakkaus häneen, te ette voi olla niin hurja, että häntä rakastaisitte, ei ensinkään; mutta minä vaan teille olen halpa. Te menette surmaanne kohti, ennen kun minulta otatte vapauden, te kuolette mieluisemmin kuin otatte minun!… Ruhtinas! paetkaa kuitenki, pelastakaa edes oma henkenne!
Purdovar. Teidän puheet ovat turhat. Minä en voi tehdä muuta kun jäädä tänne ja odottaa sitä, mikä kohtaa.
Adelina. Jääkää sitte! Orjaksi minäki jään. Yksin minä en voi enkä tahdokaan paeta. Saadaanpas nähdä, kumpainenko meistä rohkeemmin näkee surmansa silmät! (Irroten hänestä) Olisinko minä ainoa joka pysyväisyydessä en voittanut! (Itsekseen) Purdovar, Olkinorin poika. (Kyykistyen ylenkatseella.)
Tuntematon. Ruhtinas! jääkää hyvästi! (Menee.)
Purdovar. Milloin tämä kauhea yö päättyy? Tällaista kiusaa minun on täytynyt kärsiä! Mikä kauheus minulla on edessäni! Ansaitsiko minun rakkauteni tämän menetyksen? Mutta kun sinä sitä tahdot, olkoon! Aamurusko jo on taivaalla, aurinko pian nousee ja tuopi kaikille muille elämän, minulle se tuopi surman. Mutta kärsi nyt sydämmeni!