Karangur. Olkinor sinun luonasi, Selima! Missä hän viipyy? Minulla on hänelle tärkeitä ilmoituksia. Poikani, tämän valta-kunnan hallituksen minä nyt jätän sinulle. Mutta se ei ole vielä kaikki. Se hirmu-valtias, joka valloitti isäsi maan, on kukistettu. Se ahdistettu kansa on jälle voittanut vapautensa ja on ympäri Aasian sinua kuulustellut ja kutsunut sinua isäsi istuimelle, minkä uskolliset ystäväsi ovat sinulle säilyttäneet. Tässä paperissa on sinun onnettomuutesi loppu.
Purdovar. Suuri Jumala! Minun sydämmeni kiittää sinua ylhäistä ja huuleni vaikenevat.
(Sali avautuu ja alttari tulee näkyviin. Olkinor, Aslak, Margiana ja Kirina tulevat esiin. Purdovar, nähtyä isänsä, juoksee sen vastaan. Aslak lankee Purdovarin jalkoihin, sill'aikaa kun Margiana ja Kirina lankeevat Seliman eteen, joka heidät hyvyydellä nostaa ylös. Karangur, Rantala ja Tohtorit ovat liikutetut. Ihana valo valaisee viimeksi kaikki ja silloin esi-rippu lankee.)