Adelina. Kiittämätön, jätä minut … nähdä sinut hänen sylissään, ei milloinkaan, minä kuolen.
Purdovar. Te ette saa kuolla, Adelina, teidän onnellinen petos toi hänet minun syliini. Suuri keisari, jos minun rukoukseni auttaa, niin lahjoittakaa hänelle vapaus. Meidän ensi-työ olkoon yhden ihmisen onni.
Selima. Ja minä yhdistyn samaan rukoukseen.
Rantala. Jumalan tähden, majesteetti! antakaa hänelle passi käteen ja valta-kunta lisäksi. Minua vapisuttaa niin kauan kuin raivoinen nainen on saman katon alla.
Karangur. Tälläisenä ilo-päivänä meidän armomme on ääretön. Minä lahjotan hänelle vapauden ja sen lisäksi isänsä valta-kunnan, jonka hän, jos halajaa, voipi jakaa rakastetun puolison kanssa. Mutta sanokaa silloin hänelle, että hän olkoon viisaampi ja elköön suututtako sitä, joka on voimallisempi häntä.
Adelina. Korkea majesteetti, ruhtinatar, minä olen rangaistu. Niin suuri hyvyys minut musertaa, ja aika vaan voipi parantaa sydämmeni haavat. Minä en voi kuin vaiketa, minulla ei ole vastuuta kuin kyyneleeni. (Menee.)
Kolmas kohtaus.
Entiset pait Adelinaa ja sitte Olkinor, Aslak ja Margiana.
Purdovar. Isäni, rakas isäni, missä sinä olet, että tulisit näkemään minun onneni.
Selima. Purdovar! Teidän isä on minun huoneissani, nyt paraillaan hän kuulee onnensa. Elkää kysykö enemmän, elkää pakottako minua tunnustuksiin, joista minun täytyy punastua.