TIEFENBACH.
Ol' ateria kuninkaallinen!
GÖTZ.
Niin, rouva kreivitär hän ymmärtää.
Hän oppi anopiltaan, jonka sielu
taivaassa iloitkoon! Siin' emänt' oli!
ISOLANI (aikoo poistua).
Valoa mulle!
TERZKY (tulee kirjelmä kädessä Isolanin luo).
Vain pari minuuttia, herra veli!
Täss' allekirjoitust' on tarvis.
ISOLANI.
Niinkö —
Vaikk' kuinka paljon! Mua säästäkää
lukemisesta vain!
TERZKY. En sillä aio rasittaa teitä. Täss' on vala, jonka jo tunnette. Vain joku kynänpiirto.
(Kun Isolani ojentaa kirjelmän Octaviolle.)
Ken sattuu! Täss' ei ole arvoluokkaa.
(Näennäisen välinpitämättömänä Octavio silmäilee kirjoitusta.
Terzky vähän kauempaa pitää häntä silmällä.)
GÖTZ (Terzkylle).
Hyvästit pyydän heittää, herra kreivi.