MAX (vilkkaasti). Voi sinun arvostelus erehtyä, ei minun sydämeni. (Hillitymmin jatkaen.) Niinkuin muita ei tätä henkeä voi käsittää. Kas, hänpä kohtalonsa tähtiin liittää, ja tähtein lailla häll' on ihmerata, salainen, ikuisesti tutkimaton. Vääryyttä hälle tehdään. Kaikki vielä on selviävä. Loistavasti jättää tuo puhdas taakseen mustat epäluulot.
OCTAVIO.
Odotan sitä.
TOINEN KOHTAUS.
EDELLISET. KAMARIPALVELIJA. Heti senjälkeen PIKALÄHETTI.
OCTAVIO.
No mitä?
KAMARIPALVELIJA.
Tääll' on pikaviestintuoja.
OCTAVIO.
Näin varhain! Ken hän on? Ja mistä tullut?
KAMARIPALVELIJA.
Ei tahtonut hän sitä mulle virkkaa.
OCTAVIO.
No saata hänet sisään! Täst' ei sanaa!
(Kamaripalvelija poistuu. Kornetti astuu huoneeseen.)
Te, kornetti! Kai kreivi Gallaan luota?
Kirjeensä?
KORNETTI.
Asia on suullinen.
Ei luota kenraalluutnantti.[150]