RAKUUNA.
Sanonpa: Mun on se neitonen.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Hän yksin kaappaisi aarteen sen!
Rakuuna, ottiko järkesi lomaa?
TOINEN JÄÄKÄRI.
Hän leirissä pitäisi jotakin omaa!
Tytön kauniin kasvojen oltava on
niin yhteistä kuin valo auringon. (Suutelee tyttöä.)
RAKUUNA (riuhtaisee tytön pois).
Tätä en siedä, se tietäkää!
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Kas, Praagin pojat![38] Hei, hauskaa tää!
TOINEN JÄÄKÄRI.
Tehdäänkö toraa? Tässä mun tapaa.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Sovintoon, herrat! Muisku on vapaa!
KAHDEKSAS KOHTAUS.
KAIVOSMIEHET astuvat esiin ja soittavat valssia, alussa hitaasti ja sitten yhä nopeammin. ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI karkeloi TARJOILIJATTAREN, KAUPUSTELIJATAR REKRYYTIN kanssa; tyttö juoksee tiehensä, jäljessään jääkäri, joka saa syliinsä juuri saapuvan KAPUSIINIMUNKIN.
KAPUSIINIMUNKKI.[39] Heijaa, heleijaa! Rallatirille! Tätä telmettä! Satuinpa saapuville! Kristittyinkö armeijan näen, vai Turkin ja antibaptistein[40] väen? Näinkö he pilkkaavat sabbattiaan, kuin Luoja ei iskeä saattaisikaan käsileiniltä? Nytköhän ryypiskellä on aika? Ja juhlia, mässäellä? Qvid hic statis otiosi?[41] Miks seisotte täällä nyt laiskan kuosiin? Verivaino jo Tonavan tienoill' on suuri, on murskana Baijerin suojamuuri, Regensburg meiltä on siepattu juuri, mut armeija mielestä pois hädän suistaa, se Böömissä loikoo ja vatsansa muistaa, mieless' on maljojen maisto, ei taisto, ruokasoimi, ei soturin toimi, sylisiipat, syömingit: maistuu härkä muu, eip' Oxenstirn[42] maistu, härän otsaluu. Nyt kristikunta säkissä, tuhkassa kulkee, vaan sotilas taskunsa täyttää julkee. On aika nyt hädän ja kyynelten, ja Jumala taivaalle merkkejä johtaa, hän antaa pilvistä hurmeisen sotakauhtanan meille pelvoksi hohtaa. Uhaten pyrstötähti nyt liikkuu vihan vitsana taivaan akkunasta, surun huone tullut on maailmasta, veriaalloilla kirkon arkki nyt kiikkuu, rikas Rooman valta — oi taivainen! — _romu_valta on surkean vaivainen, nyt Reinin virta on rienan virta, ja luostarin suojat on lurjusten luolat, on piispakunnat nyt piiskakunnat, ja apotinmaat ovat epatonmaat, on hiippa vaihtunut surman riippaan, ja siunattu Saksamme surkeasti on saksittu laidasta toiseen asti. Ja mistä se johtuu? Se seurausta on synteinne suurten ja rangaistusta pakanallisten konnuuksienne, joita teette te upseerinenne. Synti se magneettivoimallaan veti raudan maassa raivoamaan. Tuhon tuottaa synneissäjuoksu, kuten kyynelet sipulintuoksu, u:n uhman jälkeen on voihkiva v, niinkuin aapinen juttelee.