Helsingissä, huhtikuulla 1920.
WALLENSTEININ LEIRI.
Suomentaja.
HENKILÖT:
RATSUVÄENUPSEERI, | Erääseen Terzkyn karabinieri-
TORVENSOITTAJA, | rykmenttiin kuuluvia sotilaita.
TYKKIVÄENALIUPSEERI.
TARKK'AMPUJIA.
Kaksi Holkin RATSUJÄKÄRIÄ.
Buttlerin RAKUUNOITA.
Tiefenbachin rykmentin MUSKETTISOTUREITA.
Erään valloonilaisrykmentin KYRASSIERI.
Erään lombardilaisrykmentin KYRASSIERI.
KROAATTEJA.
ULAANEJA.
REKRYYTTI.
PORVARI.
TALONPOIKA.
TALONPOJANPOIKA.
KAPUSIINIMUNKKI.
LEIRIKOULUMESTARI.
LEIRIKAUPUSTELIJATAR.
TARJOILIJATAR.
SOTILASPOIKIA.
OBOENSOITTAJIA.[1]
Pilsenin kaupungin edustalla Böömissä.
PROLOGI,
joka lausuttiin Weimarin teatterin jälleenavaustilaisuudessa lokakuussa 1798.
Taas pilaatekevä ja vakaa leikki,[2] korvanne, silmänne jost' usein nautti ja jota herkin aistein seurasitte, uudestaan kokoo meidät tähän saliin — Ja katso, huone tää on nuortunut, kauniiksi temppeliksi loi sen taide, ylevä henki, sopusuhtainen jalosta pylväistöstä meille haastaa ja nostaa mielen juhlatunnelmiin.
On tämä sentään vanha näyttämömme, useiden nuorekkaiden voimain kehto ja varttuvien kykyin kilparata. Viel' olemme ne vanhat, jotka innoin lämpöisin edessänne kehittyivät. Paikalla täll' on seissut mestar' jalo,[3] luovalla hengellänsä nostain teidät taiteensa valoisihin korkeuksiin.