TORVENSOITTAJA.
Sanon suoraan: äläpäs valheita soita!
Kas palkatta jättää keisari juuri!
Olemmehan kolme neljännesvuotta
jo palkkaamme saaneet vuotella suotta!
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.
Mitä vielä! Tallell' on asiamme.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Hiljaa herrat! Ei tapella tässä! Siitäkö tora on syntymässä, onko keisari hallitsijamme? Senvuoksi, kun hälle me haluamme ain' olla kunnon huovien sarjaa, me emme tahdo olla vain karjaa, emmekä pappein johdolla saata ja liehijäin kierrellä ympäri maata. Ja eikös hyödytä herraamme sekin, sotamiehet jos tuntevat arvonsa nekin? Kenen avulla nousee hän mahtiin ja valtaan? Sitä kysyä voi hänen armeijaltaan. Ken hänelle hankkii ja pysyttää sananvallan kristikunnassa? Ken? Hänen ikeeseensä käykööt nää, jotk' armosta kultahuoneesen hän päästi kanssaan ruokailemaan. Ei meill' ole, ei, hänen loistostaan kuin tuska ja vaiva ja rinnassamme hyvä tieto omasta arvostamme.
TOINEN JÄÄKÄRI. Joka tyrannin suuren ja keisarin tapa tuo oli, viisasta kylläkin. Tuhon, pilkan muita he kohdata antoi, sotamiestä he aivan käsillään kantoi.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Sotamiehen on päästävä arvonsa tuntoon Ken ei taivu ylevään tapaan ja kuntoon, pois ammatista on jäätävä sen. Jos uhrata täytyy eloni mun, muu, suurempi määrä mull' olkoonkin. Tahi heittäyn lailla ma kroaatin teuraaksi — ja itseäin halveksun.
MOLEMMAT JÄÄKÄRIT.
Elämästäkin voiton kunnia vie!
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Ei miekk' ole mikään lapio, aura, vaon mullassa ei ole miekan tie. Ei meille orasta vehnä ei kaura, koditonna on täytymys sotilaan kuin karkurin kulkea ympäri maan — oma lies pois mielestä lämpöinen — ohi kaupungin loiston hän samoaa, kylän hauskat nurmikot sivuuttaa, elojuhlaan ja viininkorjuusen vain kaukaa heittää hän katsehen. Mitä hyvää ja kallista soturill' on, jos itsestään hän on arvoton? Omana jotain on saatava pitää, tahi mielessä murhat ja poltot itää.
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.
Se on eloa kurjaa kurjempaa!
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Sitä muuhun en tahtoisi vaihettaa. Olen ristiin kulkenut maailman, kokemuksia mulla on kaikesta siitä. Venezian, Napolin, Espanjan hyvin tunnen, palvelin valtoja niitä; mut onni se näytti mua vierovan. Olen kauppiaan nähnyt ja ritarin, jesuiitan ja ammattilaisenkin; takin yhdenkään min' en mieltynyt malliin, tämä haarniskapuku on minusta kalliin.
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI.
Minun sanani ei satu samaan ralliin.