ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Maailmassa jos pyrkii ken minne, sen on nähtävä vaivat ja noustava rinne; joka tahtoo kunnian kukkulalle, saa kumartaa kultaisten kuormien alle. Isänonnen jos pyrkii hän nautintaan ja lapsilaumoja hoitelemaan, levoss' arvon tointa hän harjoittakoon. Minä moista en kiittele elämäntapaa. Iän loppuun tahdon ma olla vapaa, en halua ryöstöön, en perinnönjakoon ja moukkain kitsasta menoa halpaa hevolt' ylpeenä katson ja heilutan kalpaa.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Hyvä! Niinpä on minunkin laitani aivan.
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI. On todella sentään hauskempaa yli lauman päitten ratsastaa.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Kumppani, ajat on aikoja vaivan, ei miekalla vaa'an vieressä paikka:[60] siisp' älköön pahaksi pantako, vaikka minä miekkaa palvelen mieluummin. Voin sodassa ihmisnä olla, se tiedä, vaan rumpuna-oloa ei nahkani siedä.
ENSIMÄINEN MUSKETTISOTURI. Kenen muun on syytä kuin soturin, että maamiessääty niin halvaksi sai? Johan sotaa, hätää ja tuskaakin liki kuustoista vuotta on kestänyt kai.
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Veli, eivätpä rakasta taivaan Luojaa voi kaikki kiittää samalla kertaa. Monen mielest' ei auringonpaisteen vertaa, kun toiset toivovat pilvien suojaa; ken kuivaa toivoo, ken kosteaa. Mikä sinua hätänä, tuskana kohtaa, elon kirkkaana päivänä minulle hohtaa! Ja vaikka sen maamies ja porvari maksaa, mitä todentotta mä paheksun, niin enhän saata korjata taksaa — käy siinä kuin vauhdissa taistelun: hevot korskuvat, lähtevät laukkaamaan; ken silloin tielleni sattuukaan, oma veljeni tai oma poikanikin, hätähuutonsa vaikka ois vihlovin, yli ruumiinsa pakko mun rynnätä ois, en häntä sivulle kantaa vois.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI.
Kuka toiseen silloin katseensa lois!
ENSIMÄINEN KYRASSIERI. Ja koska nyt kerran on määrätty näin, että onni hymyää soturiin päin, käsin molemmin siihen me tarttukaamme; niin tehdä tuskin me kauan saamme. Yht'äkkiä aukee rauhan lahti, ja tämmöinen mellakka lopun saa; sotur' riisuu, maamies valjastaa, yks kaks on käynnissä vanha tahti. Tääll' oomme viel' yhdessä armeijassa, ja kahva vielä on kourassamme; mutt' eroon jos lähdemme toisistamme, on leipämme silloin tiukemmassa.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Ei niin saa käydä! Tulkaa vaan, kukin meistä saa vastata toisestaan.
TOINEN JÄÄKÄRI.
Niin, tehkäämme sopimus, kuunnelkaa: