RAKUUNA. Ei vapautt' enää, nyt ihmiset on vain herroja, käskyläitä. Ja vääryys ja viekkaus kunnoton se ohjaa arkoja näitä. Manan kanssa ken seissut on vastakkain, sotamies, hän yksin on vapaa vain.
KUORO. Manan kanssa ken seissut on vastakkain, sotamies, hän yksin on vapaa vain.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Elon tuskat häntä ei seurata saa, ei pelko, ei murheet johtaa. Päin kohtaloansa hän ratsastaa, sen tänään, huomenna kohtaa. Jos huomenna — tänään uhrattakoon elon viimeiset hetkemme nautintoon!
KUORO. Jos huomenna — tänään uhrattakoon elon viimeiset hetkemme nautintoon!
(Lasit on uudelleen täytetty, he kilistävät ja juovat.)
RATSUVÄENALIUPSEERI. Osan iloisen hänelle taivas suo, hän ei tarvitse nähdä vaivaa. Maanraataja mustia multia luo ja niin muka aarretta kaivaa. Hän ikänsä kaivaa hiessäpäin, oman hautansa viimein hän kaivaa näin.
KUORO. Hän ikänsä kaivaa hiessäpäin, oman hautansa viimein hän kaivaa näin.
ENSIMÄINEN JÄÄKÄRI. Ja huovi se nopsine ratsuineen ei mielivieraana tulle, kun hääsalin lamppujen loisteeseen hän astuvi vierailulle. Ei kauan hän kosi, ei kultaa hän jaa, hän rynnäten lemmenpalkkansa saa.
KUORO. Ei kauan hän kosi, ei kultaa hän jaa, hän rynnäten lemmenpalkkansa saa.
TOINEN KYRASSIERI. Miks itkee impi, kun sulhosta jää? Älä koeta sa kiireistä estää! Vakituistapa majaa vailla on tää, hänen lempensä saata ei kestää. Pikakohtalo käskee kiirehtimään, sydänrauhansa viepi hän mennessään.