BUTTLER. Enpä tiedä, tuon onnittelun saanko vastaanottaa, — ei vielä keisar ole vahvistanut.
ISOLANI. No tuohon käteen! Hän, ken viran soi, sen pitää voimassa, ei keisarista, ministereistä piittaa.
ILLO. Haa, jos noin jokainen meistä suotta epäröis! Ei mitään keisar' anna — ruhtinas hän kaiken antaa ja on antanut.
ISOLANI (Illolle). Lienenkö, herra veli, kertonutkin? Mun velkanikin aikoo Friedland maksaa, pysyvän huolen pitää kassastani ja tehdä minust' oikein mallimiehen. Kuningassieluinen tuo, ajatelkaa, kolmannen kerran nyt jo turmiosta pelasti minut sekä kunniani.
ILLO. Jos aina voisi, niinkuin haluaisi, hän maat ja kansat jakais sotureilleen. Vaan Wienissä ne koittaa lyhennellä häneltä käsivartta, siipiäkin! — Koreat vaatimukset nekin, jotka nyt tuopi Questenberg.
BUTTLER. Myös minä kuulin, millaiset keisarin on vaatimukset — kuitenkin toivon, että herttuamme ei väisty yhdessäkään asiassa.
ILLO. Ei kyllä oikeudestansa, jollei — virastaan!
BUTTLER (hämmästyneenä).
Mitä? Aivan peljätätte.
ISOLANI (samalla).
Hukassa oltais kaikki!
ILLO.
Vaietkaa!
Se tulee tuolla, jost' on puhe, ynnä
vanhempi Piccolomini.