VIIDES KOHTAUS.
QUESTENBERG. OCTAVIO PICCOLOMINI.
QUESTENBERG. Voi meitä! Niinkö nyt on laita? (Kiihkeästi ja maltitonna.) Ja mekö, ystäväni, suomme hänen nyt mennä tuossa harhaluulossaan, takaisin emme kutsu, saadaksemme häneltä silmät auki?
OCTAVIO (syvistä mietteistä heräten). Minultapa hän nyt ne auki sai: nään huoleks asti.
QUESTENBERG.
Mit', ystäväni?
OCTAVIO.
Kiroon tätä matkaa.
QUESTENBERG.
No miksi niin? Mit' on se?
OCTAVIO. Tulkaa! Tahdon nyt heti omin silmin nähdä, minne ne turman jäljet johtaa — Tulkaa nyt —
(Aikoo saattaa hänet pois.)
QUESTENBERG.
Siis mitä? Minne?