RATSUVÄENALIUPSEERI.
Niin miehissä tulivat. Kummat ajat!
TORVENSOITTAJA.
Ei tulleet ne laiskana olemaan.
RATSUVÄENALIUPSEERI.
Ja kuisketta, touhua perhanasti —
TORVENSOITTAJA.
Niin! Niin!
RATSUVÄENALIUPSEERI. Ja se peruukki[21] Wienistä asti kunniavitjat kaulassaan tääll' eilispäivästä kiertelee. Se jotain varmasti merkitsee.
TORVENSOITTAJA. Taas vainukoira, se huomatkaa, vaanimassa on herttuaa.
RATSUVÄENALIUPSEERI. Kas, eivät ne meihin luotakaan, pelkäävät Friedlandin[22] umpimieltä. Muka liiaksi pääsi hän kohoomaan, ne hänet kernaasti raivaisi tieltä.
TORVENSOITTAJA. Vaan tukena olemme Friedlandin me soturit. Olkootpa toisetkin!
RATSUVÄENALIUPSEERI. Voi meidän rykmentin poikihin ja toisiinkin Terschkan joukkoihin luottaa; ne joukot ne leirille kunniaa tuottaa. Kaukana herttuasta on hätä: hän meidät nosti, me hänt' emme jätä. Hältä myös päälliköt virkansa sai, ovat henkeen ja vereen ne alttiita kai.