WALLENSTEIN (lyhyen vaitiolon jälkeen, samalla kuin hän terävästi silmäilee Terzkyä). Ja mistä tiedät, etten vihollista pidäkin pilkkanani? Etten teitä jokaista pidä? Tunnetkohan minut niin hyvin? Enpä tiedä avanneeni sinulle sisintäni — Keisar' onhan huonosti mua kohdellut! — Mä voisin, jos haluaisin, tehdä hälle siitä paljonkin pahaa. Vallantunnostani iloitsen. Mutta valtaa käyttänenkö, et siitä tienne enempää kuin toiset.
TERZKY.
Niin kanssamme oot aina leikkinyt!
KUUDES KOHTAUS.
EDELLISET ynnä ILLO.
WALLENSTEIN.
Mit' ulos kuuluu? Ovatko he valmiit?
ILLO.
On heissä toivomasi mieliala.
He vaatimuksist' ovat keisarin
raivoissaan.
WALLENSTEIN.
Mitä mielt' on Isolani?
ILLO. Hän sun on kokonaan, kun sulta sai rahoja faropelin[90] jatkamiseen.
WALLENSTEIN. Colalto miltä tuntuu? Ootko varma myös Deodatin, Tiefenbachin suhteen?
ILLO.
He tekevät kuin Piccolomini.